On jälleen joulukuu, ja samalla jouluisten tarinoiden aika!
Koe täällä tällä kertaa, terve vaan!
Toivottavasti vietät iltaasi mukavissa merkeissä!
Toivottavasti sinun joulukuusi on ennättänyt alkaa hyvin. Tämän kertaisessa joulutarinassa seurataan rauhallisia kuun ensimmäisiä päiviä. Viikkoja jouluun on enää muutama, mutta päiviä sitäkin enemmän! Joulu muodostuu ihan itsestään sen kummemmin suunnittelematta. Niin se käy joka vuosi. Muista vain pysytellä terveenä, juoda lämpimiä juomia, ja ajoittain hautautua lämpimien peittojen ja vilttien alle lukemaan, tai anna ajatustesi lentää!
oulukuun ensimmäinen viikko on alkanut. Ensilumi on peittänyt mökin katon ja pihamaan keveän valkoiseen huntuun, ja talviset pikkulintuystävät löytäneet lintulaudalle etsimään syötävää. Pieni sinitiainen lennähtää keittiön ikkunalle ja vilkaisee sisään. Sisällä keittiössä puuhastelee aamutoimiensa parissa Koe, joka parhaillaan lämmittää pienessä kattilassa vettä. Tiainen koputtaa nokallaan ikkunaan herättääkseen Koen huomion. Koe kääntää päänsä ikkunan suuntaan, jossa hän näkee vaativaiselta vaikuttavan pienen ystävän. Koe kävelee ikkunan luo ja vilkaisee pihan lintulaudan suuntaan, samalla kun tiainen jo lennähtää sen suuntaan. Lintulaudan ympärillä lentelee muutama sini- ja talitiainen yhdessä varpusten kanssa. Punatulkku on jäänyt loitommalle seuraamaan ja vartomaan tilanteen rauhoittumista. Lintulaudan siemenet ovat kuitenkin päässeet loppumaan.
Koe kääntää lieden jäähtymään, ja kaivaa lipaston laatikosta kainaloonsa valtavan pussin linnunsiemeniä, ja nappaa samalla toiseen käteensä korista muutaman talipallon pihapuuhun ripustettavaksi. Ulko-oven auki työntäessään tulvahtaa sisään talvisen viileä tuulahdus. Koe työntää oven rakoselleen, ja askeltaa rivakasti kohti lintulautaa. Linnunsiemenien tömähtäessä lumiseen maahan, kuuluu pihapuusta vaimea suhahdus, kun pikkulintujen päät kääntyvät seuraamaan lintulaudan lähistölle saapuneen hahmon toimia. Ikkunaa koputtamassa käynyt sinitiainen lennähtää Koen vasemman antennin päähän istumaan, seuraamaan tämän toimia lähempää. Koe ripustaa talipallot pihapuun vankoille oksille pienen matkan päähän toisistaan, ja nostaa sitten linnunsiemensäkin maasta. Lintulaudan huopakatto siirtyy kevyesti pois tieltä, ja siemenet kolahtelevat säiliöön odottamaan innokkaita ruokailijoita. Koe sulkee lintulaudan katon huolellisesti, ja samassa sinitiainen jo lennähtää laudalle, kuin muille lintuystäville esimerkkiä näyttääkseen. Sinitiaisen perässä lintulautaa kohti lennähtävät jo ensimmäiset varpuset. Myös talipallot olivat jo löytäneet innokkaimmat ruokailijansa Koen suunnatessa sisälle kylmää pakoon.
Eteisessä Koen mieleen juolahtavat joulukoristeet, jotka hänen oli tarkoitus etsiä vintiltä joulutunnelman luomista varten. Koe puristelee suurimmat lumet kengistään, ja avaa vintille johtavan luukun, jonka portaat laskeutuvat tömähtäen eteiseen. Koe nousee kapeita portaita varovasti ylös, ja sytyttää valot.
Vintillä on jos jonkinlaista tarviketta ja koristetta, joiden päälle on laskeutunut kevyt pölykerros. Viimeksi säilytykseen on nostettu kesän tapahtuman bannereita ja muita tarvikkeita, kuten rulla iloisen turkoosia messumattoa. Messumattorullan takaa pilkistää kaksi puunväristä laatikkoa, joiden kyljessä komeilee isoin kirjaimin “JOULU”. Koe nousee vintin lautojen päälle, ja nostaa laatikot lähemmäs lattialuukkua. Laatikoissa päälimmäisenä on joulukuusenkoristetta ja kynttelikköä, sekä tietenkin toisessa laatikoista takan päälle asustelemaan siirtyvä tonttu, joka tavallisesti heräilisi kesäuniltaan juuri ensilumen aikaan, silloin kun jouluihmeiden voi odottaa alkavan.
Varovasti tasapainotellen Koe saa jouluiset koristelaatikot laskettua eteiseen. Koe nostaa tontun takan päälle istumaan, ja puhaltaa sitten pölyt laatikkojen päältä. Joulukuusen pörröisten joulupunosten välistä pilkistää leveä valokuvakehys, jonka neljästä pienestä kuvapaikasta jo kolmeen on lisätty pieni polaroid-kuva. Polaroidien ensimmäisessä kuvassa ovat he – Koe ja Toki – viettämässä innostuksen täyteistä kesäpäivää. Toisessa kuvassa yhdessä tontun kanssa jouluaattona 2023. Kolmas kuva on kesältä 2024. Neljäs kuva kehyksiin otettaisiin varmasti tulevana aattona, minkä jälkeen he saisivatkin jo aloittaa uuden kehyksen täyttämisen.
Koe nostaa kehyksen takanreunukselle, ja asettelee sen viereen muutaman punaisen kynttilän. Joulu alkaisi jälleen hiljalleen muodostua vuotuisten jouluaskareiden parissa. Koe hymyilee hiljaa yhteisiä hetkiä muistellen. Tällaisia hetkiä olisi varmasti luvassa vielä paljon lisää.
Koe jättää koristelaatikot eteiseen odottamaan ja palaa keittiöön. Hän laittaa veden takaisin kiehumaan, ja alkaa mielessään jo suunnitella koristeiden paikkoja, sekä tietenkin joulukuusen etsimistä ja sen paikkaan sisällä. Eteisestä koristeet kyllä löytäisivät hiljalleen paikoilleen, suunnitteli hän sitä mahdottoman tarkoin tai ei. Vesi kiehui nopeasti, ja joulukoristeista inspiroituneena, keittää Koe teen sijaan reilun annoksen glögiä.
Koe kaataa kattilasta itselleen reilun kokoisen kupin lämmintä juomaa, ja kaataa pienemmän kupin myös tontulle, jos hän sattuisi heräämään tuttuun tuoksuun. Koe nostaa tontun glögin takan päälle tontun viereen, ja istuutuu sitten nojatuoliinsa. Koe poimii sivupöydältä käsiinsä uutuutta kiiltelevän kirjan, jonka maailmaan uppoutuu hetkessä täysin. Kirjan tapahtumat saattelevat lukijansa keskelle mielenkiintoisia ja monialaisia tapahtumia japanilaisen ja suomalaisen mytologian välille. Ehkä juuri useisiin eri suuntiin vetävän tarinan ja erityisen yksityiskohtaisuutensa vuoksi, kirjaan ja sen maailmana oli niin helppo uppoutua.
Eteisestä kuuluu kova kolahdus, johon Koe havahtuu. Kolahdusta seuraa epämääräiseksi jäävä ryminä, kun joulukoristelaatikko kaatuu, ja muutama joulukuusen koristepallo jo kierii olohuoneen puolelle.
“Hei kivaa, koristeita!” huudahtaa eteisestä tuttu ääni.
“Eihän sattunut?” kysyy Koe, ja nousee tuolistaan auttaakseen Tokia keräämään kaatuneet koristeet.
“Ei ollenkaan!” huikkaa Toki samalla kun heittää piponsa ja hanskansa eteisen hattuhyllylle. Toki nostaa laatikon pystyyn, ja lähtee sitten tassuttamaan kohti keittiötä.
Koe kerää loput esineet takaisin laatikkoon, ja siirtää sen sitten seinän vierustalle odottamaan. Toki hipsii keittiöstä oman glögi-lasinsa kanssa ja istuu sohvapöydän ääreen. Toki jää seuraamaan takkatulen leikkisää liikehdintää lumoutuneena, ja lämmittää tassujaan ja nenänpäätään höyryävän lasin päällä.
“Oletko jo kirjoittanut joulupukille tänä vuonna? Ettei jäisi viime tippaan?” Kysyi Koe.
“En vielä. Milloin se pitikään lähettää?” vastaa Toki kysyvästi nostaen samalla päänsä glögi-lasistaan.
“12.12. lähetetyt kirjeet ehtivät vielä jouluksi perille. Silloin kirjeen olisi hyvä olla jo postissa.”
“No mutta siihenhän on vielä monta päivää aikaa!” huudahtaa Toki ja huitaisee ilmaa tassullaan. “Tässä ehtii vielä pohdiskella yhtä jos toista listalle lisättäväksi.” jatkaa Toki, ja ottaa samalla pitkän siemauksen glögistään.
“Taidan kuitenkin käydä hakemassa jo paperin valmiiksi kirjoituspöydälle… On sitten kaikki valmiina.” toteaa Toki, ja nousee ylös. Toki sipsuttaa huoneeseensa, unohtaen samalla lämpöä höyryävän glögi-lasinsa pöydälle.
Koe hakee tuolissaan mukavan asennon, ja ottaa kirjan käteensä. Toki kirjoittanee kirjettään vielä hetkisen, ja pikkulinnut ulkona vaikuttavat tyytyväisiltä tämänhetkisiin ruokavarastoihinsa. Olisi aikaa uppoutua vielä hetkinen ennen päivän muihin askareisiin siirtymistä. Luvassa olisi vielä ainakin kaupassa käynti itsenäisyyspäivän lounaan suunnittelun jälkeen. Ehkä kirjasta löytyisi makumatkalaiselle juhlapöydän kattausvinkkejä…
Koen syventyessä tarinansa maailmaan, alkaa ulkona hiljalleen sataa lunta. Täydellisestä kirkkaan lumisesta hiljaisesta päivästä oli tulossa entistäkin kauniimpi, eikä takan päällä istuva tonttukaan haluaisi jäädä näystä paitsi. Joulun pienten ihmeiden aika, voisi alkaa.
Viihtyisää joulunodotusta!