Kotaen joulukalenteri 2025: Luukku 10

oulukuisen auringon säteet eivät vielä olleet ennättäneet nousta metsän puiden ylle, kun Tokin herätyskello jo pärähti soimaan. Toki ponkaisi sängystä kuitenkin ylös intoa puhkuen – tulisihan hänestä tänään ihan oikea tonttu! 

Toki kiiruhti hampaiden pesun kautta keittiöön, ja nappasi jääkaapista mukaansa illalla valmiiksi tekemänsä voileivän. Ovella hän puki päälleen lämpimän pipon ja töppöset, ja jatkoi sitten kiireen vilkkaa ulos. Toki nappasi oven pielestä sukset, sitoi ne vikkelästi jalkoihinsa ja suuntasi matkaan kohti pihapolun loivaa alamäkeä. 

Pakkastuulen tuivertaessa ja nenänpäätä kylmettäessä päättää Toki pitää puolessamatkassa pienen tauon. Voileipä maistui tienpäällä vielä tavallistakin maukkaammalta. Toki antoi leivästään palasen myös uteliaana paikalle saapuneelle pikkulinnulle sekä oravalle, ja kertoi samalla kuinka innoissaan hän tästä päivästä oli. Orava ei juuri välittänyt kertomuksesta, ja kipitti jännittyneenä korkeammalle puunoksalle nauttimaan herkkupalastaan. Punatulkkuystävä sen sijaan vaikutti innostuvan Tokin päivästä Tokin kanssa, ja tämä lentelikin Tokin perässä vielä hyvän tovin Tokin jatkaessa evästauon jälkeen matkaa kohti joulupajaa. 

Lähes tunnin sivakoinnin jälkeen, saapuu Toki valtavan rakennuksen pihaan. Talon seinät ovat majesteetillisen korkeat puusta ja kivestä rakennetut. Rakennuksen pohjan valtavat pyöreät kivet ulottuvat ainakin Tokin korvanpäiden korkeuteen saakka. Loput rakennuksesta on kauniisti tummunutta koristeellista hirsipuuta, jonka päällä katto kohoaa päätä huimaaviin korkeuksiin. 

Toki potkaisee sukset jaloistaan, ja laittaa ne kasaan. Pihaan on hänen kanssaan samaan aikaan saapunut myös toinen hahmo, joka parhaillaan puristelee lunta vaatteistaan. 

“Hei anteeksi, tietäisitköhän sinun mihin minun pitää mennä? Olen tulossa tontuksi. Minua vähän jännittää, mutta olen niin innoissani että melkein halkean! Tonttuna on varmasti ihan parasta!” kysyy Toki ja innostuu kertomaan miten hänestä tulisi ehkä maailman taitavin tonttuapuri. 
“Heippa! Tottahan toki! Ihana nähdä uusia!” vastaa hymyileväinen hahmo ja ojentaa kätensä Tokia kätelläkseen. “Olen Lilli. Olen ollut tonttuna jo monta monituista vuotta, mutta aina tämä on ihan yhtä hauskaa! Seuraa perässä. Näytän mihin saat laitettua sukset, ja mistä saat lakin päähän töiden aloittamista varten!” 

Lilli johdattaa Tokin rakennuksen laidalle, ja osoittaa suksitelinettä. “Osa tulee tänne alavalta maalta kuten minä, mutta toiset laskettelevat pihaan suoraa rinnettä pitkin. Suksitelineeseen sopivat kuitenkin hyvin myös sinun suksesi talteen.” Toki nakkaa sukset telineeseen, ja kipittää sitten Lillin perässä sisälle taloon. Korkeassa eteisaulassa odottaa vastaanottotonttujen rivistö, joka kirjaa kaikki saapuneeksi ja luovuttaa kaikille uusille tonttukokelaille omat lyhyet tonttulakit. 

“Tonttulakkien mitta pitenee kokemuksen myötä. Jokainen raita on yleensä kokemusvuosi tai kaksi.” selittää Lilli, ja kaivaa samalla oman lakkinsa repustaan. Lillin punavalkoraidallinen lakki hipoisi Tokilla jo meltein lattiaa, niin monta raitaa siinä oli. Tokin punaviherraidallinen lakki on vain hieman tavanomaista pipoa pidempi, mutta Toki on varma että hänenkin lakkinsa olisi vielä jonakin päivänä ihan yhtä pitkä kuin Lillilläkin.
“Tänään meidän tehtävämme on paketoida ihan jokainen lahja, joka on lähdössä jollekin kiltille lapselle täällä pohjolassa.” kertoo Lilli. Toki nyökkää innoissaan niin että tonttulakin tupsu vain heilahtaa pään liikkeen mukana eteen ja taas takaisin taakse. Hän oli lukenut että lahjoja olisi pakattavaksi paljon, vähintään yhtä paljon kuin oli lapsiakin, mutta se ei häntä jännittänyt. Työt tulisi tehtyä ennätysajassa, jos se Tokista olisi kiinni!

Toki ja Lilli jatkavat aulasta sisälle saliin, jossa heidän tämän päivän paketointi urakkansa odottaisi. Hallissa oli avaraa, eikä siellä ollut vielä kuin kolme pitkää pöytäriviä odottamassa päivän käynnistymistä.

“Missä kaikki lahjat ovat?” kysyi Toki. 
“Lahjat tulevat muutaman hetken päästä. Valmistelemme ensin tilan kuntoon lahjoja varten, jotta lähetysten saapuessa, meillä on kaikki valmiina paketointia varten.” selittää Lilli. Samassa Tokia alkoi hieman jännittää. Paketointi osasi joskus olla hankalaa. Etenkin jos paketit olivat pehmeitä tai muuten vain hassun mallisia. Lahjapusseja ei Tokin silmiin osunut, vain valtavia rullia joulutähdillä ja karkkikepeillä koristeltuja värikkäitä lahjapapereita.

Jännityksestään huolimatta Toki alkaa avustaa valmisteluissa. Jokaiseen pöytään viedään kaksi isoa rullaa lahjapaperia valmiiksi, ja sitä levitetään pöydille, jotta ensimmäisten paperien leikkaus käy ketterästi. Tokille täysi lahjapaperirulla on hieman liian painava. Toki horjahtaa ja kaatuu hänen tassuistaan rullan perässä lattialle. Lahjapaperirulla lähtee aukeamaan pitkää käytävää pitkin, kohti toista työn touhussa olevaa avustajatonttua, joka ei ennätä huomata rullan lähestymistä ajoissa. Lahjapaperirulla tönäisee tonttua, joka kaatuu kierähtäen rullan yli lattialle. Hänen sylissään olleet lahjarusetit lennähtävät ilmaan ja leviävät lumisateen tavoin ympäri pöytiä ja penkkejä.

Salissa hiljenee pieneksi hetkeksi täysin. Toki katsoo kaatunutta tonttua kauhuissaan, kunnes tämä rikkoo hiljaisuuden naurullaan. Tokikin rentoutuu ja juoksee avustamaan kaatunutta tonttua ylös, samalla kun muut jo palaavat omien valmisteluidensa pariin. 

“Anteeksi kamalasti, en tiennyt rullien painavan niin paljon.” kiirehtii Toki pahoittelemaan. 
“Ei se mitään, sinä taidat olla yksi uusista? Minä olen Unna.” nauraa tonttu. Tällaista oli ehkä sattunut joskus aikaisemminkin. “Josko teemme niin, että minä kieritän joulupaperin takaisin rullalle, ja vien sen paikoilleen. Autatko keräämään rusetit tähän koriin?” jatkaa Unna, ja ojentaa Tokille ison tummanruskean rottinkikorin. Toki nyökkää ja tekee työtä pyydettyä. 

Rusetteja oli tasaisesti hieman siellä täällä. Pöydiltä, lattioilta ja penkeiltä pakettirusetit löytyivät helposti, mutta penkkien ja pöytien alla oli vielä senkin jälkeen paljon kerättävää. Unna liittyi Tokin seuraan keräämään rusetit loppuun, ja yhdessä he olivat valmiita nopeasti. Toki kiikutti rusettien täyttämän korin Unnan osoittamaan paikkaan ja lähti sitten etsimään uutta paikoilleen aseteltavaa. Lahjapaperit saisivat odottaa isompikokoisia kantajia, mutta eri värisiä lahjanauhoja hän osaisi jakaa nauhatelineisiin varmasti.

Muut tontut tuntuivat olevan tavattoman vikkeliä liikkeissään. Heille kaikki oli tuttua, ja he tiesivät minne mikäkin oli menossa, ja missä mitäkin tarvittaisiin. Toki kipitti perässä minkä ehti, ja sai kuin saikin lahjanauhat jaettua juuri ennen ovien avautumista. Ovista peremmälle lipuu valtavan kokoinen kori, jonka sisällä on jos jonkinlaista lahjaa ja pakettia. Silmät loistaen Toki ihmettelee lahjojen saapumista haltioituneena. Ensimmäisen lahjakorin jälkeen sisään tulee seuraava, ja jälleen seuraava erä lahjoja odottamaan paketointia. Tokin kääntyessä hän huomaa pakettitonttujen jo napanneen ensimmäiset lahjat paketoitavakseen. Unna viittoo häntä luokseen, ja Toki nappaakin itselleen helpolta näyttävän laatikossa olevan nuken paketoitavakseen. 

Paketoiminen osaa joskus olla haastavaa, mutta Unna näyttää Tokille tempun, jolla lahjan paketoiminen käy kädenkäänteessä. Tokin tassut eivät kuitenkaan tahdo taipua samaan suoritukseen. Muutaman yrityksen ja Unnan aktiivisen opastuksen ja kannustuksen jälkeen nukke lopulta saadaan pakettiin, ja Toki käärii liimaa paketin päälle vielä koristerusetin. Paketti olisi valmis matkaan.

Ensimmäisen paketin onnistumisesta rohkaistuneena Toki ottaa pöydälleen pehmoisen pupu-pehmolelun. Unna paketoi myös pehmolelun malliksi, ja Toki ryhtyy heti tuumasta toimeen. Lahjapaperi asettuu pehmojänön ympärille vaivoin, mutta lopulta Toki saa kuin saakin viimeisenkin korvannupukan piilotettua paperin sisälle. Toisella tassullaan paperista kiinni pitäen Toki kurottaa pöydän päästä teipin palasta, jotta paketti pystyisi kasassa. Teipin palanen tarrautuu Tokin tassun päähän, ja Toki yrittää pelastaa tilanteen toisella tassullaan sitä irrottamalla ja suoraa paperiin kiinnittämällä. Sormi lipeää paketin päällä, ja samassa paperista kuuluu rasahdus. 

Lahjapaperiin on ilmestynyt ammottava aukko, josta pilkistää pehmopupun nenänpää. Teipin palanen sen sijaan on yhä Tokin sormessa kiinni. Unna nauraa ja toteaa ettei tällainen haittaa ollenkaan. Epäonnistumisesta lannistuneena Toki toteaa, ettei hänestä ehkä sittenkään ole tähän paketointi puuhaan. Saksien ja teippien käyttö on kovin haastavaa, ja ansaitsivathan lapset kauniisti paketoituja lahjoja itselleen aattona. 

“Voithan sinä tuoda minulle ja Unnalle uusia lahjoja paketoitavaksi, ja viedä niitä tuonne eteen odottamaan rekeen siirtoa!” huikkaa viereisessä pöydässä tilannetta seurannut Lilli, samalla kun Unna jo on ennättänyt pelastaa pehmopupun paketointitilanteen.
“Ihan totta, se nopeuttaisi meitä paljon, jos paketoitavaa olisi jatkuvasti saatavilla, aina kun edellinen lahja tulee valmiiksi.” jatkaa Unna. 

Toki nyökkää ja ottaa haasteen vastaan. Tässä tehtävässä Toki on kuin elementissään, ja paketit alkavat liidellä paikoilleen ajatustakin nopeammin. Lillin ja Unnan lisäksi myös muut paketointia tekevät tontut viittovat hiljalleen Tokia tuomaan paketteja myös itselleen. Toki jakaakin uusia paketoitavia lahjoja tonttujen pöydille muutaman kappaleen kerrallaan, ja kerää sitten salamannopeasti valmiiksi paketoidut lahjat pöydiltä, ja nostaa ne hallin etuosaan sopiviin koreihin odottamaan jatkokäsittelyä. 

Vaikka paketoinnin tahti on vilkastunut, tulvii uutta paketoitavaa hallin pääovista sisään nopeammin kuin niitä ehditään paketoida. Lahjoja on valtavasti, ja kaltevat pakettien pinot sen kuin kasvavat uusien lelujen ja vaatekertojen myötä. Valmiiksi paketoitujenkin lahjojen tilanne alkaa näyttää huolestuttavalta. Valmiit korit ovat täynnä, eikä niihin enää mahdu uutta. 

Toki jakaa paketoijatontuille vielä yhden kierroksen paketteja, ja siirtyy sitten järjestelemään hallin etuosaa. Hän siirtelee vauhdikkaasti valmiita paketteja lavalta toiselle ja korista toiseen. Lahjapaketit asettuvatkin paremmin ja vievät vähemmän tilaa kuin vielä hetki sitten. Paketteja tulvii kuitenkin halliin yhä lisää. Hallin etuosan järjesteltyään, Toki kiitää pöytien lomassa keräämässä uudet valmiit lahjat ja jakamassa lisää paketoitavaa tontuille. Lilli silmäilee Tokin työskentelyä paketointinsa lomassa silminnähden tyytyväisenä siitä, että Toki näyttää löytäneen itselleen sen tehtävän, jossa hän voi olla eniten avuksi.

Toki jatkaa pakettien jakamista hallin päästä toiseen. Myös hallin pääovien pääty alkaa hiljalleen muuntautua hallitumpaan muotoon, ja urakan tilanne alkaa hahmottumaan kaikille hallissa oleville. Työtä olisi vielä tehtäväksi paljon, mutta se tuntui jo olevan paremmin hallinnassa.

Illan jo alkaessa hämärtää, saa Toki jaettua paketointitontuille viimeisetkin lahjat lahjapaperi käärettä odottamaan. Hänen nostaessaan pöydiltä valmiita lahjapaketteja kohti salin etuosaa, kuuluu hänen takaansa aamultakin tuttu Lillin ääni. 

“Hei Toki, olet ollut tänään aivan valtava apu! En tiedä onko meillä koskaan ollut tällaista määrää lahjoja paketoitavaksi!” hän sanoo, ja Unna nyökkää tietävästi hymähtäen hänen takanaan.
“Mm” hymähtää Unna. ”Lapset ovat tainneet olla tänä vuonna ennätyksellisen kilttejä. Mikä on tietenkin aina ihan mahtavaa. Ihanaa että jouluiloa päästään levittämään kaikille näille perheille!” 
“Olen kovin pahoillani ettei paketointi onnistunut. Olisin kovasti halunnut olla paketointitonttu…” sopertaa Toki. Unna ja Lilli katsahtavat toisiinsa ja naurahtavat sitten. 
“Noh, ei sinusta ehkä pakettitontuksi vielä tänä jouluna, mutta logistiikkatonttuna olit korvaamaton!” toteaa Lilli. “Jokainen meistä teki tänään ihan parhaansa, ja sinun roolisi oli vähintään yhtä tärkeä kuin kellä tahansa meistä muistakin.” 
“Ai niinkö” sanoo Toki toiveikkaana. Ehkä hän sittenkin oli tänään onnistunut jossakin. Ehkä hän olisi ihan oikea tonttu. 

“Mennäänkö syömään? Pitkän päivän jälkeen kunnon joululounas maittaisi.” 
“Mennään!” vastaavat Toki ja Unna iloisesti, ja kolmikko lähtee kohti ruokalan ovia. 
“Tulen ihan pienen hetken päästä perässä. Varaattehan hyvät paikat.” huikkaa Lilli. 
“Tottakai!” vastaa Unna, ja nappaa Tokin matkaansa kohti ruokalaa. 

Ruokalan koristeiden täyteinen joulutunnelma ja suorastaan huumaava jouluherkkujen tuoksu valavat Tokiin uutta tarmoa. Unnan kysyessä Tokia tonttuavuksi myös ensi vuodeksi, onkin hän heti valmis vastaamaan haasteeseen. Eihän tonttuna voisi olla vain yhtä vuotta, tämä yhdessä tekemisen tunne pitäisi kokea vielä monesti! 

Unnan ja Tokin jo istuuduttua pöytään, Lilli hypätelee heidän luokseen kädet visusti selän takana. Hän nappaa Tokin tonttulakin tämän päästä, ja asettelee sitten selkänsä takaa tilalle uuden lakin. 
“Tämä sopii sinulle paljon paremmin!” sirkuttaa Lilli iloisesti. Toki oli saanut päähänsä pitkän, ainakin neljä raitaa edellistä pidemmän punavihreän tonttulakin, jossa on joulupukin pajan virallinen logo.  
“Wau! Ihan oikeastiko!?” huudahtaa Toki. 
“Kyllä vain! Sen lisäksi, tämä on vielä sinulle.” vahvistaa Lilli, ja ojentaa Tokille pienen puisen rasian. Toki avaa laatikon, josta paljastuu pieni pinssi, jonka kehällä lukee “logistiikkatontun kunniamerkki”. Toki ottaa pinssin tassuihinsa silmät onnesta ja ihmetyksestä säihkyen. 

“Laita se lakkiin!” huikkaa Unna pöydän toiselta puolelta. Toki antaa pinssin Lillille, joka kiinnittää pinssin lakin reunukseen. 
“Nyt olet paketointitonttu-yksikkömme virallinen logistiikkatonttu! Toivottavasti tulet ensivuonnakin!” sanoo Lilli, johon Toki innostusta puhkuen vastaa hetimmiten myöntävästi myös tällä kertaa. 

Tonttuystävykset nauttivat joululounaan loppuun iloisissa tunnelmissa. Kaikkien päivien on kuitenkin määrä tulla päätökseensä. Maha täynnä maittavaa ruokaa ja mieli täynnä uusia mieleenpainuvia muistoja, on hyvä lähteä kohti kotia. Toivotettuaan toisilleen ja  muille paketointitontuille hyvät joulut, suuntaavat ystävykset yhdessä ulkoilmaan, illan hämärään. 

“Nähdään ensi vuonna!” huikkaa Unna vilkuttaen, kun hänen ja Lillin reitti alkaa erkaantua Tokin kotireitistä.
“Nähdään!” vastaa Toki, ja heiluttaa uusille ystävilleen. 

Kotiin päästyään Toki kertoo Koelle kaiken päivän tapahtumista. Koe istuu rauhallisesti hymyillen kuunnellen nojatuolissaan, ja naurahtelee Tokin poukkoilevan tarinan mukana. Päivän tapahtumien kertauksen jälkeen, alkaa uni kuitenkin painaa, ja Koe kehottaakin Tokia suuntaamaan unten maille. Lisää enättäisi kertomaan huomenna, jolloin he koristelisivat joulupipareita aattoa odottamaan. 

Toki suuntaakin omaan huoneeseensa. Hän laskee tonttulakin huolellisesti kirjoituspöytänsä tuolin selkänojalle, ja istuutuu sängynlaidalle. Toki on ylpeä itsestään, ja lakistaan ja pinssistään. Tonttuna oleminen oli paras talvipäivä mitä joulukuu voi tullessaan tuoda. Ja jouluaattona kaikki tuo tämän päivän ilo jakautuisi tuhansille, jollei miljoonille lapsille ympäri pohjolaa! 

Kun Tokin pää laskeutuu tyynyyn, nukahtaa hän heti. Toiminnantäyteinen päivä on tehnyt tehtävänsä, eikä unta tarvitse odottaa. Unissaan hän onkin jo joulupukin matkassa lahjoja jakamassa. Enää kaksi viikkoa jouluun. Miten tässä malttaa odottaa!

Enää kaksi viikkoa jouluun, rauhallista joulunalusaikaa! Muistakaa nauttia ♡